28.11.2017

Kun kaunis sammalkatto vuotaa...


Olen alkanut kuvitella, miltä koulukotini näyttäisi kolmenkymmenen tai viidenkymmenen vuoden päästä. Jättäisin sen näille sijoilleen, luonnonmukaisesti. Hävittäisin jäljiltäni vain kaiken synteettisen. Metsäneläimille vapaa pääsy. Yli nelimetriset huovat luokan seinillä sinnittelisivät vuosikymmenet. Villaverhot ikkunoissa päästäisivät valoa sisään koiperhosten nyplättyä niihin lisää reikiä. Kaikki huopa olisi vain ajan saattelemina pörrööntynyttä uusien asukkaiden nypittyä niistä pesävilloja. Toki jättäisin villaisen varaston keskelle lattiaa alkuvuosien pesätarpeiksi - ehkä siitä riittäisi jopa ensimmäiset kymmenen vuotta. Villojen värit säilyvät lähes ikuisesti. Kompassikuvioksi paneloitu sisäkatto tummuisi tummumistaan, kunnes alkaisi vaipua hiljalleen uuninvierustaa alas valuttaen hiekkaa lattialle. Miten kaunista täällä olisikaan! Ovet laulaisivat tuulessa itkuvirsiään ja loitsujaan rohkeille käydä sisään. Ehkä talon löytää luontokuvaaja, joka virittelee lankansa sisälle.... 

Tällaisin unelmin, kun kaunis sammalkatto vuotaa:

Kuiva ja kaunis aluskate. Ilmastonmuutos on lisännyt jatkuvia sateita. Kuivat jaksot ovat lyhyitä. Noin 70 vuotias katto ei jaksa. Vain sammaleet betonitiilien päällä kukoistavat hohtavan vihreinä.
Vuotokohta piipun vieressä. Tästä on vuotanut aikaisemminkin, mutta piippujen pellitysten jälkeen se pysyi kuivana parikymmentä vuotta, kunnes taas...
Pahin tilanne on jiireissä. Puunkoputtelija totesi hirren olevan vielä vahvaa. Huokaus
Virityksiä, joilla vesi valuu saaveihin.
Uusi märkä kohta löytyi kattotikkaiden alta. Tiilien vaihtoreissut ovat murtaneet lisää tiiliä. Tikkaiden alla olevat puukorotukset ovat lahonneet ja tikkaat painavat kattotiiliä.


Onneksi vintti on avara ja hyvin tuulettuva, kattorakenteet ovat tukevat, ryhdikkäät ja kattotuoleja on riittävän tiheästi.

Olen lähettänyt tarjouspyyntöjä kattourakoitsijoille. Kaikki eivät innostu kuultuaan sanat museovirasto ja suojelu. Toisille toimijoille se on vain hieno haaste ja tilaisuus olla osallisena rakennusperinnön säilyttämisessä.  Rakennus on yli 10 km korkea. Katon pinta-ala 300m2 ja tiiliä  4000.  Vaihtoehtoja katon kunnostukseen ovat:

1. betonitiilien alas liu´uttaminen ja käsitteleminen sementti-kaseiini maalilla. Tiilien nosto takaisin  ja ladonta paikatulle katolle ja uusille ruoteille. Tällainen operaatio on tehty mm Salossa Hajalan asemalla. Tiilet puhdistettiin maassa. Katso mielenkiintoinen raportti aseman työvaiheista
2. Kierrättää 4000 kpl vanhoja savitiiliä - pitää vaan löytää ne ensin jostain. Mutta katolla ei ole ikinä ollut "vanhoja" savitiiliä.
3. Ateljee-keittolarakennukseen olen laitattanut saksalaisen Wiekorin lukkiutuvat savitiilet (2004), joiden profiili on samankaltainen kun perinteisissä muottiin tehdyissä betonisissa valssitiilissä. Perinteisiä malleja mukailevia savitiiliä löytyy Ormaxilta: Granat 
4. Ikaalisten kattomiehillä on "perinnetiili", jonka "ulkomuoto on sekoitus vanhoista tiilimalleista", on ehkä uusvanhoista betonitiilistä se paras vaihtoehto - ja kevyt, jos rakenteet eivät kestä.
6. Putsataan katto sammalista. Korjataan kriittiset kohdat ja vaihdetaan saviväriliemessä kastellut tiilet rikkinäisten tilalle. Tehdään tilkkutäkkiä. Rampataan katolla ja rikotaan aina lisää uusia tiiliä. 
7. Vaihtoehto ks yllä: "Olen alkanut kuvitella..."

Kun vielä oli kuivaa. Nyt sammaleet ovat paisuneet ja levittäytyneet laajemmille alueille. Katto suorastaan hohtaa vihreyttä. On se kaunis.


17.9.2017

Erakkomehiläisten pesiä

Olen pitänyt pihassa useita vuosia erilaisia mesipistiäisille sopivia pesärakennelmia. Vain murto-osa asuntojen aukoista on ollut käytössä - eli suuaukot ovat muurattu umpeen. Kertooko myös tämä erakkomehiläisten vähyydestä? Lehdenleikkaajamehiläisiä en ole nähnyt enää vuosiin. 




"Eläinpölytteisten kasvien sadot kärsivät pölyttäjien vähentymisestä. Yksipuolistuva pölyttäjälajisto puolestaan verottaa luonnonkasvien lisääntymistä. 
Pölyttäjähyönteisten väheneminen on uhka paitsi kasveille myös niiden varassa elävälle ihmiskunnalle. Monia pölyttäjälajeja uhkaa sukupuuttoon ajautuminen ja sen takia vaarantuvat myös eläinpölytteiset kasvit ja niistä hyötyvät eliöt. Yli 75 prosenttia maapallon tärkeimmistä ruokakasveista on pölyttäjistä riippuvaisia tai hyötyviä.



Maatalous voisi parantaa pölyttäjähyönteisten olosuhteita! Satotilastoista voidaan havaita, että viimeksi kuluneiden 15–20 vuoden aikana hyönteispölytteisten viljelykasvien sadot ovat maatalousvaltaisilla alueilla laskeneet selvästi myös Suomessa. Samanlaista laskua ei näy pohjoisemmilla, vähemmän viljellyillä seuduilla eikä varsinkaan tuulipölytteisillä kasveilla"  Lähde Suomen Ympäristökeskus Syke 2016 . 

Samat pesät myöhemmin syyskuussa - osasta pesiä on lähdetty lentoon :