Pesäpäivien keltaista - tulevan kesän talomaalaus pyörii mielessä

Maalauskokeilu parin vuoden takaa rautaoksidin keltaisella öljymaalilla,
jossa ripaus punaista.

Vielä liian kylmä keltainen! 

Rautaoksidin keltainen ja -punainen suhteessa 4+1.
pesäpäivien auringonkajon keltainen.

Pelkkää rautaoksidin keltaista vasemmalla.
Ruotsalainen Gysingen öljymaali.

Lumen lämpöä.

Lunta on lapioitu ylös kivijalkaan lisäeristeeksi. Toimii hyvin.
Keräimet nukkuvat talviunta paksun lumipeitteen alla.

Viimeinen talvi punaisena?

Joulukuu

Tervalepän silmun sininen

Löysin lempivärini: tervalepän silmun sininen! Miten olen onnistunut ohittamaan tämän kauneuden yli 50 vuotta! Eikä kukaan/mikään lähde kerro, että tervalepän silmut, ainakin näin marraskuussa, ovat siniset!

Todisteita kuvina, mutta ihan en sanut napattua lepän siniverisyyden kaikkia sävyjä:

Onko tervalepän silmun sininen Peksalan Wanhan koulun  pielilautojen uusi väri?

Koulrakennus odottaa maalausta. 

Tumma väri kielii autotallin ovesta, jonka olen vaihtanut ikkunaan.  Seinässä omatekoinen punamulta-öljymaali, maalatrtu toistakymmentä vuotta sitten. Museoviraston mielestä - ja olen ihan samaa mieltä - rakennusta ei maalata enää punamullalla. Kulmassa näkyy maalikokeiluja. Tosiaan - ehkä valkoiset nurkkalaudat tertvealepän silmun sinisiksi? Alunperin ne ovat olleet vihreät.

Leppä on vanha itämerensuomalainen sana ja tarkoittaa verta. Lepän puuaines kolhiintuessaan värjäytyy punaiseksi.  Leppärouskut ovat saaneet myös värin mukaan nimensä: leppärouskujen maitiaisneste on vaalean punaista.

Marras

Maa martona makaa. Se on marraskuu. Vallitsevina väreinä harmaan ja mustan eri sävyt.

Kuivurin kylki. Mustaksi maalattu entinen jenkkikaappi.

Marras on kuoleman enne. Indoeurooppalaisen kieliperheen peruja olevan kantasanan muoto on martas, josta se on kulkeutunut myös latinalaisiin kieliin, esim. ranskan kielen mort, kuollut ja englannin mortal, kuolevainen. Ehkä romanit, Intiasta vaeltaneet mustalaiset, ovat tuoneet Pohjolan perukoille tiedon martaista, kuoleman enteistä. Marras voi olla kuusen tekemä tavallista runsaampi käpysato tai kalastajan erityisen suuri kalasaalis. Marras on liian suuri onni yhdelle kannettavaksi.

Martaat ovat myös kuolevien sieluja tai kuolevaisia, pian kuolevia. Marraskesi suojaa, kunnes se kuoriutuu, riisuu paljaaksi, puhdistaa. Verenkierto hidastuu.
Peurojen kruunujen ruusuke sulkeutuu. Verenkierto sarvista tyrehtyy. Sarvet kylmenevät ja peurat pudottavat sarvensa.

Alkaa pesäaika ja kehruukuu (hjul > jul). Kehrääminen on hiljaista, ajanpyörän leppoisaa hurinaa. Kirveet on isketty kantoon, sahat saarnikoukkuun, terät työnnetty nahkaisiin tuppiin, kaikki hyvissä ajoin ennen martaita.

Aurinkopeura vaeltaa sarvettomana metsässä, välillä puiden väleistä pilkahtaen. Aurinkopeura  asettuu pesään talvipäivän seisauksena, josta alkaa kolmen vuorokauden pituinen pesäpäivä, jolloin päivä ei enää aamusta lyhene, eikä vielä pitene.

Auringonkehrääjälle marraskuu on ollut hiljaista harmaata. Aurinko on pysytellyt tiiviisti pilviverhon takana.

Marraskuussa Maailmanpankin julkaisema uusi ilmaston lämpenemisen ennuste on + 4C vuosisadan loppuun mennessä. Tämä tarkoittaa suuria muutoksia: merenpinta nousee, lajien sukupuuttoaallot kiihtyvät, ruokakriisit pahenevat, ilmastopakolaisuus lisääntyy, talousjärjestelmä sortuu - onko luvassa kaaosta ja selviytymiskamppailua lapsillemme? Kyllä, jos ei kyetä toteuttamaan rajuja päästövähennyksiä sekä jatkuvaan kasvuun perustuvan talousjärjestelmän hallittua alasajoa.

Bill Mc Kibbenin Ilmastonmuutoksen pelottava matematiikka - artikkeli tästä

Vallihauta

"Jee, vallihauta", hihkui nuorimmainen. Vallihautaa ei riitä ympäri taloa, sillä talo on kallion päällä. Nyt siirretään aikanaan pohjoisseinustalle kasattuja maamassoja pois toiselle puolen pihaa. Ja toivotaan, että talon hiljainen vaellus kohti etelää loppuu.

Tuuletusaukkoa peittää kivi.

Alta löytyi kuin löytyikin vanha salaoja, joka on aikanaan katkaistu vesijohtojen asennuksen yhteydessä. 

Hankalin kulma saada vesi juoksemaan talosta poispäin.  Joudumme kajoamaan kallioon.

Hautautunut kivijalka

Jos nyt ostaisin vanhan talon...

yrittäisin kuvitella maiseman ja olosuhteet talon ympärillä sen rakentamisen aikaan: ympäröivä puusto, maaperän muoto. Ongelmat ovat mitä todennäköisemmin muutosten aiheuttamia. Kivijalkaa on tuskin kaivettu maan sisään. Nyt odotamme kaivinkonetta. Alkaa pihapiirin myllerrys.

Koulurakennuksen pohjoisseinustan kivijalka on jäänyt maan alle. Hulevedet valuvat suoraan talon alle. Talo on  kallion päällä, mutta osittain kivijalka lepää ilmeisesti maan varassa, koska talo on liikkunut. Talon liike on aiheuttanut ylimmän tippalistan vääntymisen sisäänpäin ja eteläseinustan hirsien lahovaurion. 

Roudalla on voimaa.

Poikittainen kivi paljastaa tuuletusluukun paikan. 
Tuuletusluukku on ummessa. Talossa on kuitenkin ollut riittävästi tuuletusaukkoja, joten alapohja on hyvässä kunnossa. Ongelmana on talon liikkuminen.

Koulu lopetti toimintansa jo v. 1958. Sen jälkeen rakennuksessa on toiminut mm. puuseppä. Pohjoisseinustalle oli tehty auton mentävä aukko ja kivijalkaa vasten ajettu useita kuormia maata. Ostettuamme koulun poistimme maan joka ulottui puurakenteisiin, mutta emme silloin ymmärtäneet kaivaa koko kivijalkaa esiin.

Rännit on uusittava.  Joka nurkassa riittää kunnostettavaa... 

Korkeapainetta ja ensilumi

Pientä pakkasta ja aurinkoa. Pitkästä aikaa korkeapainetta! Aurinkokeräimet heräsivät lumipeitteestä huolimatta ja  lämpöä kehrääntyi sisään "täysillä". On ollut harvinaisen pilvinen syksy ja  veden lämmitys  täysin hellapuiden varassa. Tosin kostealla ilmalla on ollut mukava muutenkin pitää tulta hellassa. Puuhellaa käytän joka tapauksessa. Yksillä polttopuilla syntyvät ruoka, kahvit, lämmin lattia, käyttö- ja suihkuvedet.

Tervetuloa talvi!

Seinät ja ikkunat ummessa, kaikki puitteet paikoillaan - tervetuloa talvi! Rakennustelineet saavat vielä odottaa paikoillaan vielä toisen talven. Ensi kesänä maalataan - jää nähtäväksi mikä on se lopullinen värikartta!

Syksyinen värikartta

Peksalan vanha koulu odottaa uutta maalipintaa ja samalla uutta väriä. Koulu on maalattu 80-luvun lopulla Tikkurilan öljymaalilla "punamullan punainen". Maaliin lisättiin vernissa erikseen. Maalin pigmentti petti muutaman vuoden jälkeen ja koulu on sittemmin ollut lähinnä marjapuuron värinen. Museoviraston (koulu on siis maakuntakaavassa suojeltu) mukaan punaista öljymaalia ei ole perinteisesti ollutkaan, joten haemme uutta väriä. En uskalla maalata koulua alkuperäiseen värisävyynsä, vaalean harmaaseen, koska pelkään vanhan punaisen värin nousevan pintaan ajan kanssa. On talvi aikaa miettiä väriä.

Koulun vanhan keittolan katolan katolla aurinkokeräimet saavat osansa syksyn värityksestä. 

Oven yläpuolinen ikkuna on korjattu aikanaan uudella lasilla, lukuunottamatta ylimpiä keskimmäistä ja oikean puoleista lasia, joissa puhallettu lasi muuttaa maisemaa maalaukseksi 

Vanhan veistoluokan ikkuna on edelleen puhallettua lasia, paitsi alin keskimmäinen ruutu. 

Kokeilin eri sävyjä sekoittamalla Gysingen rautaoksidin keltaista ja rautaoksidin punaista öljymaalia.

Koulu näyttää häkellyttävän komealta harmaan valkoisessa maalissa ja vihreissä vuorilaudoissa. Tosin valkoinen ei ole minun värini, vaan vanhan koulun väri. Museoviraston asiantuntija lupasi, koska koulu on taiteilijan koti, värivalinnassa "saa irroitella". Entä vuorilistojen väri? Valkoinen on onneton valinta, koska se ei tule pysymään valkoisena. Harmaa vaiko vihreä?

Kehrääjä

Pieni kehrääjä löytyi viikko sitten kohmeisena veneen kokalta.  Lintu on saanut nimensä siitä, että sen öinen soidinääni muistuttaa rukilla kehräämisen ääntä. Kehrääjät ovat muuttomatkalla aurinkoon, Saharan poikki Itä-Afrikkaan. Tämän kehrääjän matka päättyi  aivan alkutaipaleella, Halikonlahdelle. Mikä lie sen hyydyttänyt: äkillinen yökylmyys, yöperhosten vähyys, vaiko onnettomuus.  Kehrääjät kuuluvat horrostajiin ja ruuan ollessa vähissä ne kykenevät laskemaan ruumiin lämpötilansa alas ja näin säästämään energiaa.

Kehrääjä, translation: The spinner  (Caprimulgus europaeus)

Kehrääjä ei rakenna varsinaista pesää, vaan pesii maassa hyvän suojavärityksensä ja -naamion turvin. Edestä päin kehrääjä muistuttaa toista kehrääjää: kissaa. Nokka on niin pienen pieni, ettei otusta heti linnuksi tunnista, mutta linnun aukaistaessa nokkansa paljastuu suuri suu, jonne mahtuu yöperhonen siivet levällään.

Syksyllä vanhassa hirsitalossa asuva auringonkehrääjä horrostaa myös ja totuttelee alhaisempiin sisälämpötiloihin. Vielä ei oikein raaski lämmittää uuneja. Tänään aurinko lämmitti keräimiä ja varaajan vedet, Ei tarvinnut tuikata tulta vesikiertohellan alle.

Vara-lossivaijeri valmiina. Talvi tulee.

Aurinkokeräin

Saunan ja aurinkolämpimän suihkun jälkeen:
Loin päiväkirja-sivun (=etusivu) viereen oman sivun auringonkehrääjän rukille, aurikokeräimelle:
Aurinkokeräin

Sivulta löytyy muutamia perusfaktoja ja linkkejä aurinkokeräimestä, sekä auringonkehruun vuosi. Keräin on ollut meillä katolla vuodesta 2004 asti ja toiminut ongelmitta, ilman minkäänlaista huoltoa (koputan...), tuottaen lämpöä ja iloa yli alkuperäisten odotusten.

Joulukuu on vuoden ainoa kuukausi jolloin keräimen pumppu ei ole vielä koskaan lähtenyt käyntiin. Kesällä en ole juuri keräin-muistiinpanoja tehnyt, kun tuotanto (oikeastaan ylituotanto) on itsestään selvää: kierrätän ylimääräisiä lämpöjä pesutilojen ja saunan lattian kautta - pysyvät märkätilat kuivina ja raikkaina. Hienoa, jos voisimme valjastaa aurinkoenergiaa jäähdytykseen, kylmäkoneisiin ym viilennykseen. Nämä energiaa vievät toimet usein unohdetaan, sillä edelleen kuuluu sanottavan "aurinko paistaa vain silloin, kun energiaa ei tarvita".

Syyskuun sadonkorjuut

Syyskuun puolipilviset päivät riittävät pitämään käyttöveden kuumana. Lämpöä alkoi kehrääntyä 1000 litran varaajaan heti aamu yhdeksältä auringon säteiden kurkottaessa puiden takaa ensimmäiseen idänpuoleiseen keräimeen. Olen laittanut lattialämmöt takaisin. Lämmintä siis riittää.  

Tänä syksynä korjaamme myös hyvää pihlajanmarjasatoa: lintujen talviruokintaan, sekä hilloksi omenoiden kera. Pihallamme kasvaa yksi makea pihlaja, josta ketutkin tykkää.

Peksalan wanhan koulun keittolaa "ylätaloa" olen hiljalleen kunnostanut vuodesta 2004 (uusi katto ja keräimet)  alkaen. Pari vuotta sitten maalasin talon punamulta-keittomaalilla (Extra, Hangon väri), johon lisäsin rautamustaa (idea rintamamiestalo.fi palstalta). Väri on tumma maksanpunainen, Norjassa paljon käytetty sävy, jota tavoittelin.

Koulurakennus on ollut lasten muutettua maailmalle "kesäasuntona". Ylätalon ikkunasta katselin muutaman talven surullisen oloista valotonta taloa miettien "mitä sinun kanssa tekisin". Nyt sitten ollaan lasten kanssa yhteistuumin tartuttu toimeen. Paljon on tehty, mutta vielä on enemmän tekemättä. 

Katot korkealla, ilma hyvää hengittää.

Aloitin Peksalan Wanhan koulun toiseksi kauneimman sisäkaton maalaamisen...kun sai kamari uuden ulkoseinän, niin pitää se kattokin freesta. Niin, tämä on vanha koulu, lapsille tehty. Ennen lapset olivat rikkaus ja koulut rakennettiin parhaista raaka-aineista, parhailla kirvesmiehillä ja kauneutta viljellen. Katot korkealla, ilma hyvää hengittää.

Mattamaali on vielä märkää. Kamarin katto, jossa huoenkorkeus "vain" 3,5 m.

Pala kauneinta luokkahuoneen kattoa. Kompassi. Katto on maalaamaton, ajan saatossa tummunut. Huonekorkeus luokassa on 4,3 metriä.

Aurinko paistaa vielä ikkunattomista kamarin seinistä sisään. Povataan intiaanikesää. Hienoa, ei tarvitse siis ryhtyä lämmittämään vettä puilla, vaan aurinko tekee sen puolestani ja voin keskittyä pihan siivoamiseen ulkoseinä-remontin jäljiltä.

Sammalkatto

Västäräkit rakastavat Peksalan wanhan koulun sammalkattoa - ja niin minäkin. Haluan säilyttää sen!

"...sammalta peitto, sammalta tyyny, sammalta karhunpojan patja.." kuului kertosäe lasten kanssa yhdessä keksityssä unilaulussa.

Aurinko armas paistoi vanhan koulun katolle kuivattaen luonnonmukaista hulevesien hallinta- ja suodatusjärjestelmää eli hyvin sammaloitunutta betonitiilikattoa. Kuivatus taittoi sammaleen väriloiston okraan, kosteana katto hohtaa lähes fosforin vihreänä. Sammaleinen katto on miltei kauneinta tässä pian 110 vuotiaassa koulurakennuksessa. Betonitiilien alla on pärekatto ja pärekaton alla avoin ja hyvin tuulettuva vintti. Toistaiseksi aluskate on pysynyt kuivana. Keksimme ratkaisun, jos sadevesi alkaa valua sisälle. 

Kauniisti jäkälöityneestä päälilaudasta joudun luopumaan, sillä myös tuulilaudat ovat vaihtamisen tarpeessa. 

Jiirien kunto jää arvoitukseksi sammaleiden alle.

Uudehkoista piipunpelleistä vapautuu jotain myrkkyä - sinkkiä? - joka pitää piippujen alapuolen vähemmän sammaloituneena.

Sammal on selvästi lisääntynyt viimevuosina. Ilmeisesti on ollut sopivassa suhteessa sadetta ja aurinkoa, typpeä sekä ilmassa hiilidioksidia.

Piipun pellit odottavat maalausta.

Ja keräimet kehräsivät armasta aurinkolämpöä riittävästi järjestelmään: varaajassa lähes 60-asteista vettä. Puulämmityskauden alkaminen siirtyi taas päivällä.