Pilvinen päivä ja auringonhattu

Luulin joutuvani virittelemään tulet hellaan, sillä vesivaraajan veden lämpötila oli laskenut alle 50 celsiuksen -yleensä pidän rajana 45 C astetta. Mutta niin vaan aurinko terhakkaasti lämmittää vettä, vaikka pilviseltä ulkona näyttääkin. Olin sammuttanut märkätilojen lattialämmityksen pitkittääkseni tulentekoa.

Meillä on siis 1000 litran vesisäiliö, ns akkuvaraaja, johon lämpö varastoituu aurionkokeräimestä. Halutessa varaajan voi lämmittää puilla tai sähköllä. Kätevää. Hybridi. En millään vielä luovuttaisi aurinkolämmöstä. Yleensä lämpöä kehrääntyy sisään yli tarpeen koko syyskuun ja säännöllinen lämmitystarve alkaa pikkuhiljaa syys-lokakuun vaihteessa. Katsotaan miten tänä syksynä. Joka tapauksessa: aurinkolämpöä aliarvostetaan!

Auringonhattu

Peksalan wanhan koulun entisöinti

Viime kesänä löysimme lahovaurion kotikoulumme eteläseinustalta. Kuvat vahinkokartoituksesta ja muutama sana koulun historiasta löytyvät postauksesta Remppakesä.

Peksalan koulu on maakuntakaavassa suojelukohde. Haimme rakennusperinnön vaalimiseen tarkoitetttua avustusta ELY-keskuksesta syksyllä 2011. Museoviraston asiantuntija arvioi vaurion ja avustuksen tarpeellisuuden. Toukokuussa saimme päätöksen tuesta: Peksalan koulun julkisivun kunnostus 5000 euroa, joka on 1/3 kustannusarviosta. Avustusta maksetaan takautuvasti 50% toteutuneista kuluista 5000 euroon asti. 

Tavoitteenamme on saada julkisivun kunnostus valmiiksi vuoden 2014 110-vuotisjuhliin. Kunnostus sisältää lahovaurioiden korjauksen lisäksi ikkunoiden, tuulilautojen ym puitteiden kunnostusta ja maalauksen perinteisellä öljymaalilla. Kaikki korjaukset toteutetaan museoviraston ohjeistuksen mukaisesti.

Korjauksen toteuttaa T:mi Aarni Ihalainen

Alla linkki kuvakertomukseen Peksalan wanhan koulun eteläseinustan lahovaurion korjauksesta, hirsien vaihdosta ikkunakarmien korjaamiseen ja ulkolaudoituksen uusimiseen.

Laho ei lannista, osa 1: rakennustelineet pystyyn ja lahovaurion kartoitus https://photos.app.goo.gl/kMcEeX8KEehv7dEP9 osa 2: Lahojen hirsien vaihto https://photos.app.goo.gl/pWD3RTQGEYHwE4JA8

Remppakesä

Kurjet ovat lähtötunnelmissa ja siirtyneet pesimäpaikaltaan rantaniityltä talomme viereiselle pellolle kailottamaan kaihoisasti.  Pelto on kurkien lentokenttä, jossa pariskunta perinteisesti tankkaa pitkää lentomatkaa varten. Samalla ne odottavat pohjoisesta saapuvaa auraa noustakseen kyytiin - tällä kertaa ilman jälkikasvua. Jokavuotinen syksyn merkki.

Auringonkehrääjälle kesä oli riittävän aurinkoinen: tuhannen litran vesivaraaja piti käyttöveden lämpimänä yli sateisten ja viileiden ajanjaksojen. Yhden kerran virittelin vesikiertohellaan tulet, kun oli tavallista enemmän suihkussa kävijöitä. Katsotaan miten pitkään syksyä lämpöä riittää. Myös tänään aurinko näyttäytyi riittävästi rankkasadekuurojen väleissä ja vesi pysyi +50 asteen paremmalla puolella.

Heinäkuun sähkölasku oli kulutuksen osalta vaatimattomat 15 euroa. Sen sijaan käyttömaksua kertyi 25 euroa eli kulutuksen hinnan ja käyttömaksun suhde on kääntynyt päälaelleen ilmeisesti pysyvästi! Ostamme sentään Kraft&kultur ekomerkittyä sähköä.

Kesän päähuomio on ollut auringonkehruun tarkkailun sijaan kohta satakymmenen vuotta täyttävässä koulussa, "koulukodissamme", ja sen lahovaurioiden korjaamisessa. Koulu on maakuntakaavassa suojeltu kohde, joten kunnostustyöt teemme museoviraston ohjeistuksen mukaan perinteisesti. Mielenkiintoista! Lahot hirret on vaihdettu, uudet seinäpanelit ja vesipenkit paikoillaan, parhaillaan kunnostamme ikkunoita ja olemme tehnyt maalauskokeita tavoitteena maalata rakennus kokonaisuudessa ensi kesänä. Ikkunoiden korjausta ja maalausta riittänee vuoteen 2014 asti, jolloin vietämme koulun 110-vuotisjuhlia.

Tässä linkki kuvatarinaan Peksalan wanhan koulun vahinkokartoituksesta eli siitä miten kaikki alkoi:

Laho ei lannista, osa 1 eli vaurion kartoitus

Tästä se alkoi... Eteläseinustan vesipenkki on uittanut vettä seinän väliin, ehkä vuosikymmeniä.

Pohjoispuoli.