Sammalkatto

Västäräkit rakastavat Peksalan wanhan koulun sammalkattoa - ja niin minäkin. Haluan säilyttää sen!

"...sammalta peitto, sammalta tyyny, sammalta karhunpojan patja.." kuului kertosäe lasten kanssa yhdessä keksityssä unilaulussa.

Aurinko armas paistoi vanhan koulun katolle kuivattaen luonnonmukaista hulevesien hallinta- ja suodatusjärjestelmää eli hyvin sammaloitunutta betonitiilikattoa. Kuivatus taittoi sammaleen väriloiston okraan, kosteana katto hohtaa lähes fosforin vihreänä. Sammaleinen katto on miltei kauneinta tässä pian 110 vuotiaassa koulurakennuksessa. Betonitiilien alla on pärekatto ja pärekaton alla avoin ja hyvin tuulettuva vintti. Toistaiseksi aluskate on pysynyt kuivana. Keksimme ratkaisun, jos sadevesi alkaa valua sisälle. 

Kauniisti jäkälöityneestä päälilaudasta joudun luopumaan, sillä myös tuulilaudat ovat vaihtamisen tarpeessa. 

Jiirien kunto jää arvoitukseksi sammaleiden alle.

Uudehkoista piipunpelleistä vapautuu jotain myrkkyä - sinkkiä? - joka pitää piippujen alapuolen vähemmän sammaloituneena.

Sammal on selvästi lisääntynyt viimevuosina. Ilmeisesti on ollut sopivassa suhteessa sadetta ja aurinkoa, typpeä sekä ilmassa hiilidioksidia.

Piipun pellit odottavat maalausta.

Ja keräimet kehräsivät armasta aurinkolämpöä riittävästi järjestelmään: varaajassa lähes 60-asteista vettä. Puulämmityskauden alkaminen siirtyi taas päivällä.