31.3.2013

Sinivuokkojen vielä nukkuessa

Keväässä, niin hitaalta kuin kevät juuri nyt tuntuukin, on jotain minulle tuttua ja lempeää. Piti oikein kaivaa muistin sopukoita tunnistaakseni tämän tunteen -ja se löytyi:

Tämä on kuin lapsuuden kevät 60-luvulla. Muistan elävästi, miten hiihdimme yli peltojen ja ojien Pähkinämetsän reunaan, jonka aurinko oli vapauttanut lumipeitostaan, katsomaan sinivuokkoja. Suurin osa oli vielä nupullaan, jotkut rohkelikot olivat jo raottaneet maailman kauneinta sinistä kohti aurinkoa. Taisimme viedä jokusen kotipihaankin, en ole varma. Isäni oli tunnettu sinivuokkojen levittäjä.

En ole vielä koskaan onnistunut kuvaamaan sinivuokon sineä. Enkä aio enää yrittääkään! Olkoon vain sanat ja muistot. Vuosien saatossa pihapiiriimme alun pieni sinivuokkorypäs on levinnyt valtoimeksi sinivuokkomereksi. Itäinen vuokko-rinne lepää vielä hangen alla.  En halua puutarhaan varhaisia lumi- tai sinikelloja (vaan olen nyppinyt niitä jopa pois entisten asukkaiden jäljiltä!) , sillä sinivuokon täytyy saada olla ensimmäinen.

Sinivuokko 1960

Auringonkehrääjä hykertelee tyytyväisyyttään, sillä "oikean ja vanhan ajan mukaan", jo ennen kymmentä, alkoi  keräimen pumppu kehrätä "täysillä" auringon lämpöä sisään. Jatkukoon korkeapaineet, kirpakat pakkaset:  vähemmän rospuuttokelin aikaa -tai eihän sitä koskaan tiedä.  

No, pitää siirtyä taas vastentahtoisesti "kesäaikaan" - vaikka vasta sinivuokoista kesäaika oikeasti alkaa!

29.3.2013

Auringon taikaa, noitia ja tietäjiä

Aurinkoiset korkeapaineet ovat hellineet auringonkehrääjää kovista yöpakkasista huolimatta. Onhan tämä taikuutta: lämpöä kehräytyy varaajaan ilman loitsun loitsua jo aamu kymmeneltä, jatkuen aina pitkälle iltapäivään. Nyt iltapäivän puolelle tultaessa 1000 litran vesivaraajassa on jo +10 astetta lisälämpöä (alun +40 asteen päälle). Noituutta - vai tietäjyyttä?

Munivat pupujussit

Lapsuudessani jänöjussit toivat suklaamunan - siinä olikin ihmettelemistä. Noituutta?

Nopeasti ja tehokkaasti lisääntyvää jänistä on pidetty hedelmällisyyden vertauskuvana. Germaanien vanhoihin kevätuhreihin kuuluivat munien lisäksi jänikset. Kotieläiminä pidettyjä jäniksiä saatettiin myös antaa keväiseksi lahjaksi. Jo 1500-luvulla Keski-Euroopassa uskoteltiin lapsille, että juuri jänis tuo pääsiäismunat. Munia tuova, kätkevä tai jopa muniva pupu on 1600-luvulta lähtien ollut suosittu satuhahmo niin Saksassa kuin muuallakin, 1900-luvulla myös Suomessa.  Lähde SKS

Auringon ollessa aktiivinen ja sen pinnalla näkyy auringonpilkkuja, on Maassa silloin myös paljon jäniksiä (Atsteekit?).  Jänis on monissa kulttuureissa liitetty taivaankappaleisiin ja astrologiaan. Kuva: Pasi Airike


Itämisen juhlaa

Sana Easter (engl. Pääsiäinen) on peräisin hedelmällisyyden jumalattaren, Osteran, nimestä. Osteraa on juhlittu kevätpäivän tasauksen aikaan. Jumalatar on antanut nimensä myös ilmansuunnalle, jossa aurinko syntyy: East, itä. Ehkä suomenkielen "itäminen" on  peräisin auringonnousun ilmansuuntaa kuvaavasta nimestä.

Auringosta, päivän päästäjästä, saamme lemmenvirtaa D-vitamiinin muodossa,  joka saa meidät virittymään uudella tavalla elämään, uusiutumaan ja siemenemme itämään. Se tuntuu lumoavalta! Järkevimmänkin ihmisen valtaa hurmos, lempeys ja rakkaus vavisuttavat ruumiitamme. Noituutta!

 Ja noitavainoja: lemmekkäät naiset ja varsinkin lemmenyrttejä ja muita terveyttä vaalivia kasveja viljelevät naiset olivat pulassa...

Musta Jaana

Myös Suomessa (Ruotsissa) aikanaan joutuivat noidat käräjille, niin miehet kuin naiset, ja saivat myös kuolemantuomioita 1500- ja 1600-luvuilla (tosin kuolemantuomioita jaettiin Suomen puolella vähemmän ja nekin muutamat harvat tuomiot ruotsinkielisellä rannikolla ja Ahvenanmaalla). Luonnonuskonnon harjoittaminen oli ruotsinvallan aikana karkoituksen ja kuolemanrangaistuksen uhalla kiellettyä aina siihen asti kun Suomesta tuli osa Venäjää. Muistissani on legenda salolainen versio noidasta nimeltä Musta Jaana. Lähde on minulta kadonnut (tietääkö joku?).

Musta Jaana sai taikuuden harjoittamisesta kuolemantuomion, mutta katosi Turun linnan sellistä.  Kuulemaani Musta Jaanan salolaiseen paikallis-tarinaan on sulautunut osia Topeliuksen Välskärin tarinoiden Musta-Jaanasta eli Mainiemen noidasta sekä Musta Saara -legendasta.  Musta Jaana sai suojapaikakseen pienen saaren Halikonlahdelta, Kai-saaren, jossa eli lopun elämäänsä parantajana kasvattaen lääkeyrttejä. Kasvikartoitus kertoo saareen joskus tuodun vanhoja lääkekasveja.

Miksi noita lentää  luudalla?

Alueilla, joissa ei tietäjyyteen (noituuteen/shamanismiin) liittynyt matkarumpua, käyttivät naiset rummun sijaan "lentokeppiä". Ja koska toimiin liittyi uhka joutua käräjille ja tuomituksi kuolemaan, naiset naamioivat keppinsä luudiksi. Muistitietoa vai omaa mielikuvitusta - en ole tästä ihan varma.

Pieni pitkäperjantain tarina


Kaksitoista vuotta sitten, pitkänä perjantaina, lähti nuorimmaiseni syntymään. Kuinka ollakaan, luonto oli tehnyt tepposen ja pitkäksi kasvanut napanuora oli sykkyrällä synnytyskanavan edessä ja moninkerroin poikasen kaulan ympäri. Tuli kiire leikkaussaliin. Sängystäni laskettiin pääpuoli alaspäin, kätilö hyppäsi haarojeni väliin, otti topakan otteen poikasen päästä työntäen sitä takaisin päin luontaisia synnytysponnistuksiani vastaan. Siinä sitten yhdessä kiidettiin seinien rappaukset roiskuen alakerran leikkaussaliin. Hissiovella tuli vastaan vartioimies sotisopineen. Kätilö raotti lakanaa ja huikkasi haarojeni välistä vartijalle: "Tämä ei ole mikäään pääsiäisnäytelmä, vaan tosi tilanne!" .

Tarina päättyi onnellisesti.

Kätilöt, ne varsinaiset tietäjät, kevään pelastajat! Ikivanha naisten ammattikunta, lapsenpäästäjät, jossa yhdistyi tietäjyys, parantajuus ja noituus.

Ja takaisin aurinkoon: kristillisessä symboliikassa Jumalan äidin ja pojan päiden ympärillä on aina kuvattuna auringonkehrä.


Lasimaalaus kirkossa, Edinburgh (2010).
(C kuvat blogissani ovat omia, ellei toisin mainita!)


TallennaTallenna

22.3.2013

Osaava ja luotettava kirvesmies on korjausrakentamisen alku ja juuri

Peksalan vanhan koulun korjausremontin on toteuttanut kirvesmies Aarni Ihalainen (kuvakooste  Peksalan koulun lahovaurion korjauksesta).  Remontti jatkuu Aarnin käsissä, kunhan ensin lumet sulaa ja koulun luokissa vähän lämpimämpää - joka ei näytä ihan heti toteutuvan, sillä yöpakkaset jatkuvat vielä ainakin viikon - auringosta nauttien ja revontulia kuikuillen!

Osaava ja luotettavan korjausrakentajan löytäminen on suuri onni - ja varsinkin sellaisen joka ymmärtää vanhan talon sielua ja rakenteita.

Aarnia voin suositella - ja sen ovat huomanneet jo muutkin, koska Salon Seudun Sanomat tekivät Aarnin ja vaimonsa Sonjan oman kodin remontista mukavan artikkelin Koti ja rakentaminen-teema numeroon (21.3.2013, sivu 3), joka on ilmaiseksi luettavissa tästä linkistä.

Kuva: SSS-teemanumero Koti ja Rakentaminen 

Kuva: SSS-teemanumero Koti ja Rakentaminen 
Muutamia poimintoja artikkelista:
-Olemme pyrkineet tekemään mahdollisimman paljon itse ja välttelemään valmiiden, teollisten ratkaisujen ostamista. Haluamme säilyttää vanhan talon hengen. Kaapit ovineen, höylätyt listat, maalit, liisterit ja kangastapetit ovat omaa käsialaamme.

-Teemme löytöjä kirpputoreilta, huutokaupoista, rautakaupoista ja netistä...Välttelemme muovia ja pyrimme pysymään aidoissa materiaaleissa. Haluamme rakenteiden olevan hengittäviä, jolloin talo ja siinä asuvat ihmiset pysyvät terveinä, Sonja ja Aarni Ihalainen sanovat.

Trooppinen kuivakäymälä (Huippuhieno!)
Talossa oli puutetta säilytystilasta. Niinpä isot OSB-rakennuslevyistä valmistetut liukuovikaapit siirsivät vessan kuistille, jonne raivattiin tilaa myös nykyaikaiselle tekniselle tilalle ja siivouskomerolle. Oranssikuvioiset seinät, vanhaan tuoliin piilotettu wc-istuin, salaattikulhosta tuunattu lavuaari ja 180-litrainen akvaario värikkäine asukkaineen tuovat trooppisen tuulahduksen vanhaan taloon (sen ekovessaan!).
-Halusimme kuivakäymälän, sillä se on erityisesti haja-astusalueella hyvä ja ekologinen vaihtoehto. Monilla on mielikuva ulkohuussista, jossa haisee ja lentelee kärpäsiä, mutta oikein toteutettuna kuivakäymälä haisee jopa vähemmän kuin vesivessa.



14.3.2013

Visioita talon uudesta värityksestä...

Pieni käpylintu vieraili pihallamme ja vahvisti tulevan talomaalauksen värikarttaa:
Kelon harmaat seinälaudat, männynhavun vihreät vuorilaudat ja käpykaijan oranssia (joka on kuin auringonvalossa hehkuvan männyn rungon oranssia) ikkunapokiin:

Pieni käpylintu, kuva: Pasi Airike
Kuva: Pasi Airike
Männyn oksien oranssia 

8.3.2013

Kevään ensimmäinen aurinkosuihku naisten päivänä

Auringon paistaessa nyt pilvettömältä taivaalta (vihdoin!), pyörähtää aurinkokeräimen pumppu käyntiin aamupäivällä noin puoli yhdentoista aikaan ja siirtää yli 60 asteista vettä varaajaan parin tunnin ajan. Eilen keräimen lämpötila nousi lähes 70 asteeseen. Tänään naistenpäivän kunniaksi sää näyttäytyi oikullisena: aamulla pakkasta -20 C, aamupäivällä nopea lauhtuminen, iltapäivällä vuoroin aurinkoa, lumituiskuja ja tuulenpuuskia. Hankikantoa ja maata näkyvissä.


Maaliskuun kehruut aikaisempina vuosina, linkki.