16.10.2015

Miksi maalata pellavaöljymaalilla?

Maalaaminen on ihanaa. Värit! Minä pidän erityisesti värien synnyttämisestä, väripigmenttien sekoittamisesta - siksi halusin sekoittaa itse myös oman talomaalini - tai sen alkumaalin (suuret määrät sekoitettiin koneellisesti).

Uuden värin valinta Peksalan koulukotimme julkisivuun kesti minulta useamman vuoden. Ensin sekoitin kirkkaita, aurinkoisina pitämiäni värejä. Kokeilin erilaisia sekoituksia sisäpintoihin ja ulkolautoihin, punaista, keltaista ja oranssia - punamultaa, kelta- ja kultaokraa.
Varsinkin talvella vanhan värin marjapuuromaisuus korostui (2012)
Koulumme on suojeltu, joten kysyin mielipidettä väristä myös museovirastolta. Sain heiltä vastauksen: "Voit maalata koulun ihan minkä väriseksi haluat, koska rakennus on nyt taiteilijan koti." Wau! ...olen siis osa koulun kulttuurihistoriaa  (niin, olemmehan me kaikki omien talojemme...) Museoviraston kanta oli hyvä kuulla, silloin ikään kuin vapauduin.  Ehkä siksi lähdinkin ensin iloittelemaan väreillä ja kuvittelin koulun syksyisen pihavaahteran väreissä:

Vuonna -87 maalasimme lähes valkoisen koulumme punaiseksi, joka oli jonkin sortin "tyylirikko". Hain punaisella värillä romanttista kodinomaisuutta. Olin ikiajoiksi ihastunut ystävieni punaiseen koulukotiin Heinävedellä ja luulen, että sillä oli vaikutusta. Punamulta sopiikin hyvin pystyvuoratuille seinille ja raakalautapinnoille. Sen sijaan höylätyillä ponttipaneeleilla vuoratut komeat rakennukset ovat perinteisesti maalattu punamultaa arvokkaammilla vaaleilla värisävyillä. Silloinen maalivalintamme oli Tikkurilan Teho -öljymaali, koska paremmasta emme tienneet ja punamultaa ei voinut maalata kertaalleen öljymaalatun talon pintaan. Maaliin kuului sekoittaa erikseen pellavaöljyvernissa. Muutaman (ehkä viiden) vuoden jälkeen tumma punainen alkoi haalistua marjapuuron väriseksi (kuva) - maalin pigmentti petti. Tehtaalta myönnettiin, että aito punamultapigmentti oli juuri tuolloin vaihdettu synteettiseen väripastaan. Saimme reklamaationa (vaikka maalauksesta oli vierähtänyt jo 10 vuotta) talomme uudelleen maalamiseksi Lin-pellavaöljymaalia, mutta en luottanut enää... Olin tutustunut tuolloin Antiikkiverstaan maalarimestari Wilma Patomäkeen sekä hänen pigmenttivarastoonsa. Wilman ohjauksessa opin sekoittamaan itse maalini aidoista pigmenteistä. Siitä lähtien olenkin maalannut lähes kaiken vain aidoilla pellavaöljymaaleilla (joissa aidot pigmentit!) , oli kohde mikä hyvänsä, sisällä tai ulkona.  Yksinkertaista: eipä tarvitse vuosien jälkeen enää miettiä "mitä tämä kaapinovi on oikein syönyt", vaan uuden maalin voi sivellä vaivattomasti ja surutta päälle - kevyen pohjustustyön jälkeen.
Tältä koemaalaus näytti 2013

Miksi aito pellavaöljymaali?


Pellavaöljymaali hengittää, eikä siitä synny puun päälle kalvoa. Synteettiset maalit muodostavat muovisen kalvon, jonka alle päässyt kosteus mädättää puuta. Vanhetessaan aito pellavamaali liituuntuu kauniisti (jauhomainen pinta), maali ei rapise. Puun pinnasta kuoriutuvat palaset kielivät maalin olevan synteettistä ja sisältävän muoviainesosia. Vanha pellavaöjymaalipinta on helppo harjata puhtaaksi ja uusintamaalata. Onneksemme tämä Tikkurilan 80-luvun Teho-pellavaöljymaali oli puoliksi vielä "oikea pellavaöljymaali" ja pinnaltaan tasaisesti liituuntuva. Uusintamaalausta suunnitellessani myös museoviraston tutkija kävi tutustumassa rakennukseen ja totesi maalipinnan olevan niin hyvän, ettei sitä edes tarvitsisi vielä uusintamaalata, mutta jos värin haluaa muuttaa... Ja minähän halusin!

Millainen on aito pellavaöljymaali?


Hyvälaatuinen aito pellavaöljymaali on tehty kylmäpuristetusta keitetystä pellavaöljystä. Aidossa pellavaöljymaalissa kaikki raaka-aineet, pigmentit ja sideaineet on saatu luonnosta.

Väripigmentit ovat pellavaöljymaalin sydän. Pigmentit eivät ole liuenneena maalin sideaineena toimivaan pellavaöljyyn tai reagoineet sen kanssa kemiallisesti. Pigmentit antavat maalille värin ja sen kylläisyyden, hohdon sekä peittävyyden samalla parantaen myös maalin säänkestävyyttä ja myös siveltävyysominaisuuksia.

Väripigmentit ovat joko orgaanisia (peräisin eläin- tai kasvikunnasta, kuten hiili) tai epäorgaanisia (alkuaineita, mineraaleja ja kristalleja). Erilaisia sävyjä saadaan raaka-aineita pelkistämällä tai kuumentaamalla  - prosesseilla, jotka luonnossa tunnistamme ruostumisena, palamisena tai eroosiona. Epäorgaaniset värijauheet ovat erilaisten kiviainesten ja kristallien murskeita. Väripigmenttien partikkelikoko vaihtelee (0,01µ-1,0µ). Kaikki tietyn maalin pigmentit eivät kuitenkaan ole samankokoisia. Muodoltaan eri pigmenttien partikkelit voivat olla pallomaisia, neulamaisia tai kuutiomaisia.

Luonnon raaka-aineista valmistetut maalitkaan eivät välttämättä ole mitään terveystuotteita. Ympäristöystävällisyyskin on myös vähän niin ja näin: ekologisinta olisi olla maalamatta ja antaa vain ajan patinoida!

Osa maalien raaka-aineista on uusiutumattomia tai hyvin hitaasti uusiutuvia. Lisäksi monet epäorgaaniset värit ovat myrkyllisiä (mm. lyijy-, kupari- ja arseenivärit). Perinteisistä pigmenteistä esimerkiksi kadmiumin keltainen on raskasmetalli, joka kertyy luontoon ja siellä eliöiden elimistöön aiheuttaen nopeasti vaurioita. Lyijyvalkoinen on ollut paljon käytetty kestävä perinteinen perusmaali, mutta on sittemmin syystä kielletty. Sinkkivalkoinen on ollut pellavaöljymaaleissa se viimeisin homekasvua estävä luonnonaine, mutta varsinkin vesieläimiin kerääntyvänä myrkkynä sinkin käyttöä maalaamisessa tulisi rajoittaa. Noin 10% sinkkimaali-pitoisuus riittää suojelemaan maalatun pinnan ei toivotulta kasvustolta - tiesi kertoa entisöijä Panu Martiskainen.

Miksi maalata ylipäätään?


Maalaaminen ja värjääminen on niin voimakas ja perimmäinen osa ihmisenä olemisen kulttuuriamme, että siitä on todella vaikea luopua. Ympäristöystävällisiä ratkaisuja pohdittaessa on tärkeä tutkia myös kokonaisuutta eli koko prosessin elinkaarta. Pellavaöljymaalilla on myös suojaavia ominaisuuksia: esineiden ja rakennuksien käyttöikä pitenee - varsinkaan kun rakennuspuuaineksi ei meillä ole enää sitä tiheäsyistä ikihonkaa, joka säilyy rakenteissa maalamattakin sen 500 vuotta...Oikein maalattu ja hyvänä pidetty puutalo on ikuinen.
Käyttöturvallisuudesta ja ympäristöstä huolehtien aito luonnonmaali on kuitenkin se ympäristöystävällisin vaihtoehto.

Löysin hyödyllisen tietopankin maalamisesta ja väreistä. Maalariopiskelijan opinnäytetyö:
Luomumaalia etsimässä  jossa erillinen sivu myös ekomaaleista yleisesti.

Mistä sitten erottaa aidoilla pigmenteillä maalatun talon?

Aidot pigmenttijauheet ovat siis kristalli-, mineraali- maajauhoja, joissa eri hiukkasten omanlaisensa pinnan muotoilu heijastaa valoa eri tavoin. Väri on valoa. Vaikka olemme saaneet maalattua koulukodostamme vasta puolet, en voi olla ihailematta maalipinnan värikkyyttä, siitä miten voimakkaasti vihreä umbra (väri) vaihtelee valosta riippuen. Marjapuuron punaisen talon ilme oli aina se sama, säällä kuin säällä, vain tummuus vaihteli sen mukaan oliko pinta kuiva vai kostea. Mutta tämä uusi väripinta on  häkellyttävän ilmeikäs (on vielä kuvaamatta se totinen pilvisen sään ilme) - en tiedä tuleeko ilmiö kuvissa esiin, mutta kokeilen:
Otsalauta odottaa vielä vaihtamista - ja väriä (2014).




Oranssia sentään oviin! (2015)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti