Pärekatosta betonitiileen, betonitiilestä savitiileen

Kovista pakkasista huolimatta katonrakentaja-kirvesmiehet ovat pysytelleet katolla päivän tarjoaman valoisan ajan. Esivalmistelutöitä on paljon lumen luonnista vanhojen rakenteiden purkamisiin.

Olen ollut toistaiseksi tyytyväinen valitsemaani kattoyritykseen. Sauvolaisen Kattoparonin tarjous ei ollut se halvin, vaan vakuuttavin, sillä siinä oli eritellen huomioitu kaikki purkutöistä uuteen katteeseen, sadevesijärjestelmät, piipunpellitykset, otsalaudotukset maalattuina pellavaöljymaalilla, siivoukset sekä plussana hyvä työtakuu. Tosin jo pelkästään puhelinkeskustelujen perusteella pystyin pudottamaan pois suurimman osan tarjoajista - hylky oli helpointa, jos sanan "suojelukohde" mainitseminen aiheutti mutinaa museovirastosta...

On ollut myös mukava todeta alalla tapahtunut sukupolvenvaihdos: urakoitsijaporukka koostuu nuorista, mutta kokeneista ammattilaisista, joiden kanssa on helppo neuvotella ja sopia yksityiskohdista. Pääurakoitsijalla ei ole aikaisempaa kokemusta suojellun rakennusperintökohteen korjaamisesta ja siihen liittyvistä materiaali- ja ratkaisuvalinnoista. Juuri siksi mutkaton kommunikaato on todella tärkeää. Arvostan avoimuutta ja joustoa, sillä minulla on myös kokemusta ns jäärä-osaston tekijöistä, joiden mukaan erilaiset pinnoitetut ja muoviset tuotteet pelastavat maailman rakennusperinnön.

Nyt tiedän senkin, että koulun katto on ollut ensimmäiset 30-40 vuotta punamullalla maalattu pärekatto. Betonisia kattotiiliä on ilmeisesti alettu valmistaa jo vuosisadan alkupuolella, jolloin niitä valmistettiin käsin erityisellä laitteella. Teollisesti valmistettu betonitiili yleistyi vasta 50-luvulla. Peksalan koulun sementtitiilet ovat tätä myöhempää teollista tuotantoa. Sementtituotteita valmistavia tehtaita, joiden valikoimiin kuuluivat myös kattotiilet, on ollut ympäri maata (Lähde: Museoviraston korjauskortisto).

Vanha pärekatto jää uuden katteen alle osaksi koulun rakennushistoriaa. Koulun vintti on avoin ja tulee sellaisena pysymäänkin, joten pärekatto jää näkyviin. Valitettavasti katon vuotokohdat olivat lahottaneet pärettä niin pahoin, että katteeseen oli muodostunut selkeitä aukkoja. Pärekaton korjauttamiseen ei taloudelliset rahkeet enää riittäneet. Kompromissina katolle asennetaan moderni ns diffuusioavoin (hegittävä) aluskate. Materiaalitunnultaan aluskate on hämmentävän miellyttävä, kaukana muovisesta mielikuvasta.

Vanhat sementtiset valssitiilet odottavat vielä lennätystä kuormalavalle ja pääsyä loppusijoitukseen.

Auringonnoususta auringonlaskuun. Päivä pulkassa.